Viimeviikon Sunnuntaina olimmekin Elviksen kanssa VarPSin järjestämässä mölliagilitykilpailuissa.
Ensimmäinen rata oli minun osaltani pelkkää sähläystä, mutta Elvis teki sen minkä pystyi ja loppujen lopuksi radalla tuli "vain" yksi hylkäys [15vp] ja kolme muuta virhettä eli yhteensä 30vp.
   Toisella radalla yritin petra. Nyt en tunaroisi. Nyt ottaisin kaikki varman päälle, enkä säntäilisi radalla kuin mikäkin heikkopää. Homma toimi ja tuloksena nolla! Kaikista möllikoirista olimme loppujen lopuksi toisia! Hyvä me. Pakko myöntää, että on se nollan saaminen, vaikka sitten näin möllikisoista, piristävää. Ainakin tuli todistettua, että kyllä me osataan jos tahdotaan ja keskitytään!

Eilen taas Krögerit toivat Masin meille hoitoon. Loppuilta sujuikin sitten katsella Elviksen ja Masin leikkejä, miettien, jaksaako Elvis huomenna agilityssä?
 Ensimmäinen yö Masilla ei oikein aluksi meinannut sujua kun raukka rukka joutui jäämään meidän outojen ihmisten hoivaan. Itkuhan siinä tulee pikkupojalle, tulisi minullekin. Puolenyön jälkeen tilanne sentään rauhoittui ja sain yrittää nukkua ne pari tuntia, jotta olisimme seuraavana päivänä skarppina kisoissa.

Tänään sitten aamulla heräsin siihen kun Elvis vinkui ovellani. Se halusi Masin ja äidin luokse keittiöön. Luulin selviäväni, kun päästin Elviksen huoneestani, mutta väärin luulin. Unesta ja nukkumisesta ei ollut puhettakaan kun Masi ja Elvis päättivät aloittaa riehumisen.
Kisoissa kuitenkin Elvis jaksoi kiinnostua minusta, vaikka nukkumaanmeno oli venynyt ja aamulla oli tullut ja hilluttua.
Ensimmäinen rata oli tavallinenrata kontakteilla höystettynä. Tuomarina toimi Salme Mujunen, joten rata oli mielestäni sellainen millainen ykkösluokkalaisilla pitäisikin olla, vieläpä rentoineen ihanneaikoineen. Lähtö ei ehkä ollut se näyttävin, sillä Elvis hieman varasti alussa ja pinkoi puomille. Onneksi koira hieman odottelemaan minua kontaktin alastulolle ja matka jatkui. Koira oli loistava, enkä minäkään ollut tunaroimassa edessä. Mikä siis saattaisi mennä vikaan? Minun ylisosiaalinen ja liian kohtelias koirani päättikin yhen äkin juuri kepeille mentäessä, että mennäänpäs tervehtimään tuomari, kun se kerta meidän suorituksen kuitenkin tuomaroi [jos saisi vaikka bonuspisteitä...]. Vitonen siitä ja loppurata puhtaasti. Tässä taas todettiin, että kaikkea voi sattua ja nyt se nolla oli oikeasti jo käsinkosketeltavissa. Radan tulos siis nolla ja aika 46.09 [-13.91], joten ei me mitään hissuttelu vauhtia rataa tehty...
Toiselle radalle mentiin meiningillä "pidetään hauskaa, mutta tähdään nollaan". Elviksestä saatoin nähdä jo hieman väsymyksen merkkejä kun koira ei lämmitellessä oikein innostunut "hippaleikistä". Well, radalle lähdettiin ja koira terästäytyi [kaikki tai ei mitään]. Rata meni muuten aika kivasti, mutta Elvis päättikin, että käydään pari kertaa putkissa, niitä kun radalla kuitenkin oli kolme, ja tehdään sitten vasta niitä hyppyjä [hauskimmat osuudet ensin!] hylkäys siis, mutta ne kohdat mitä tehtiin, tehtiin sitten kunnolla. Voin siis vain ylpeänä todeta, ettei hylkäys harmita sitten yhtään, vaikka vähän kummastuttaakin mistä se koira äkkiä keksikin ruveta putkilla pelleilemään?

Koirilla oli pitkäpäivä ja kotiin tultaessa Elvis nukkui koko automatkan, mutta autosta päästyä alkoi hirveä riehuminen Masin kanssa.
Onneksi welshipojat ovat nyt sentään rauhoittuneet ja nukkuvat koiranunta...

Koplasorureiden oma blogi on nyt sitten luotu. Eipä mitään kummallisuuksia ole tapahtunut. Isä on parhaillaan Sutin kanssa hirvimetsällä, sillä alkoihan eilen jo sentään hirvenmetsästys.